minimalistinen

Blogi

Sosiaalisesta mediasta ja kateudesta

Herään sunnuntaiaamuna kissan astellessa vatsalleni kehräämään. Kaivan tottuneesti puhelimeni viereisen tyynyn alta ja avaan Instagramin. Heti ensimmäisenä aamulla täytyy jostain syystä päästä tarkistamaan, mitä tutut ja tuntemattomat ihmiset ovat tehneet yön aikana muilla aikavyöhykkeillä. Silmät eivät meinaa vielä pysyä auki, hyvä etten nukahda uudestaan puhelin kourassani. Ensin käyn läpi stoorit, sitten selaan kuvavirtaa kunnes vastaan tulee kuvia jotka olen jo aiemmin nähnyt.

Omassa profiilissani huomaan minua seuraavien ihmisten lukumäärän muuttuneen, joten avaan seuraavaksi Followers-sovelluksen. Sieltä pystyy yhdellä silmäyksellä tarkistamaan ketkä ovat aloittaneet ja lopettaneet seuraamiseni Instagramissa. Sydän hyppää kurkkuun huomatessani Have Unfollowed Me -otsikon alla ystäväni nimen. Aloin välittömästi kieriä sängyssä omantunnon tuskissani miettien mahdollisia syitä tapahtuneelle. Olenko tehnyt jotain väärin? Olenko sanonut jotain pahaa? Olenko vain ihan helvetin ärsyttävää seurattavaa? Lopulta nielen ylpeyteni ja päätän laittaa ystävälleni viestiä. Vastaus tulee miltei heti, minua pelottaa avata viesti.

Mielikuvitukseni oli kehitellyt kaikki maailman mahdolliset skenaariot, tätä yhtä lukuun ottamatta.

  "Tänään on ruma olo, mutta onneksi aina voi ottaa kuvan kengistä."

"Tänään on ruma olo, mutta onneksi aina voi ottaa kuvan kengistä."

Syy, miksi ystäväni oli lopettanut seuraamiseni, oli kateus. Hän ei enää kyennyt ylläpitämään omia sosiaalisen median kanaviaan normaalisti, sillä vertasi itseään jatkuvasti minuun. Ystäväni silmissä minun Instagram-feedini on niin täydellinen, että se syö hänen itsetuntoaan. Olen sanaton.

Ei sillä, ettenkö ymmärtäisi. Ymmärrän oikeastaan äärimmäisen hyvin – koen itse olevani suorastaan vertailun ja kateuden maailmanmestari. En vain koskaan olisi osannut kuvitella olevani itse sellainen kohde, johon toinen voisi verrata itseään ja kokea alemmuuden tunnetta. Joku sietämätön osa minussa jopa riemuitsi asiasta (ja sitä ämmää mieleni perukoilla haluaisin vetää turpaan). Olen itsekin tuijottanut täydellisen oloisilta vaikuttavien Instagram-käyttäjien kuvia ja miettinyt, miksen minä voi olla yhtä upea. Ajatus siitä, että minä itse tuotan samanlaista ahdistusta toiselle ihmiselle, on todella vastenmielinen. Entä jos ystäväni ei ole ainoa? Entä jos profiilissani vierailee myös minulle täysin tuntemattomia ihmisiä jotka peilaavat itseään minuun, kokevat olevansa riittämättömiä?

  "Jos nyt laitan tämän kukkapuskan vaan tähän naaman eteen, niin ehkä näytän nätimmältä."

"Jos nyt laitan tämän kukkapuskan vaan tähän naaman eteen, niin ehkä näytän nätimmältä."

Totuus on, että koen Instagram-tilini ylläpidon välillä enemmän tai vähemmän raskaaksi. Teen töitä sosiaalisen median asiantuntijana ja koen suurta tarvetta olla työssäni hyvä. Oma somepresenssini on myös elävä CV, jota lähetetään referenssiksi asiakkaille. Ennen kaikkea rakastan kauniita kuvia ja inspiroivia ihmisiä, haluaisin olla sellainen itsekin. Ihan liian usein syöksyn pää edellä täydellisiin Instagram-feedeihin ja päädyn vertaamaan itseäni muihin. Miten minä en tullut ajateelleksi tuollaista kuvaa? Saisinkohan yhtä hyviä kuvia itsestäni jos olisin noin kaunis?

Järjellä ajateltuna tunnistan ongelman naurettavuuden, mutta kateudesta ja itsensä ruoskimisesta on vaikeaa päästää irti. Kateus on koukuttavaa. Huonoina päivinä sitä oikein rakastaa piehtaroida itsesäälissä. Sosiaalinen media tekee kadehtimisesta aivan liian helppoa – se ikään kuin rutinoituu osaksi arkea. Heti aamulla silmät avatessaan on potentiaalinen tilaisuus kokea itsensä riittämättömäksi.

  "Tämänkin kuvan olisi voinut sommitella niin paljon paremmin."

"Tämänkin kuvan olisi voinut sommitella niin paljon paremmin."

Tavallaan tämän tilanteen paljastuminen ja puiminen tuo minulle helpotusta. Todennäköisesti myös se tyyppi jota itse kadehdin tuntee aika ajoin olevansa ihan paska. Meillä jokaisella on omat epävarmuutemme, mutta niin on myös vahvuutemme. Eikö me kaikki vain voitaisi keskittyä tekemään omaa juttuamme? Ei minusta koskaan voi tulla ihailemani henkilön kopiota, koska minä olen minä. Ja aivan yllättäen minuakin on joku jo pitkään katsonut ylöspäin.

Olen kuitenkin ystäväni kanssa samoilla linjoilla. Jos jonkin tilin seuraaminen somessa aiheuttaa ahdistusta, kannattaa suosiolla pitää taukoa. Oletko sinä kadehtinut ihmisiä sosiaalisessa mediassa?