Huonoista ystävistä

Minulla on ystävä, johon en voi luottaa. Minulla on ystävä, joka ei ehdi vastata viesteihini. Minulla on ystävä, joka ei koskaan kysy kuulumisiani vaikka kertoo innokkaasti omistaan. Minulla on ystävä, joka muuttuu epämiellyttäväksi päihtyneenä. Minulla on ystävä, jonka haluaisin pyyhkiä pois elämästäni. Katkaista välit, antaa olla. Miten ystävästä erotaan?

Minimalismi ei tarkoita aina pelkkää tavaroiden karsimista. Olen pyrkinyt viimeisen puolen vuoden aikana poistamaan elämästäni myös monia muita asioita, jotka aiheuttavat turhaa stressiä ja mielipahaa. Olen opetellut kieltäytymään erilaisista vapaa-ajan harrasteista ja työtehtävistä, joiden tietäisin kasaantuvan minulle taakaksi. En halua asettaa kokemuksia oman henkisen hyvinvointini edelle. Mutta mitä jos ahdistusta aiheuttaa omat ystävät?

En väitä olevani hyvä ystävä itsekään. Olen varmaan monille ystävä sieltä huonoimmasta päästä. Olen yksinkertaisesti niin äärimmäisen introvertti, etten koe tarvetta tavata ihmisiä (tai ystäviä) vapaa-ajallani. Kieltäydyn erilaisista kutsuista liian usein, ja liian harvoin ehdotan tapaamisia itse. Se ei silti tarkoita, etten haluaisi pitää ystäviini yhteyttä. Minulle yhteydenpitoon riittää vallan hyvin sosiaalinen media ja viestittely internetin välityksellä. Silloin tällöin on tietysti mukava nähdä, tehdä asioita ja nauraa yhdessä. Mutta ei viikoittain, ei edes kuukausittain.

En vain ole onnistunut löytämään tarpeeksi itselleni sopivia ystäviä. En kuitenkaan ole mikään yksinäinen susi, joten ystäviä olen saanut elämän aikana useita. Valitettavasti hyvin moni näistä ystävyyssuhteista hiipuu ajan saatossa omaan mahdottomuuteensa. Minä en poistu kotoani ihmisten ilmoille, ystäväni väsyvät pitämään yhteyttä. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei ole tarpeeksi. Viimeistään lopetettuani humalahakuisen juomisen sosiaalinen elämäni tippui nollaan.

Elämässäni on edelleen jokunen ihminen, joita kutsun ystäviksi, mutta jotka aiheuttavat minulle stressiä. Jos sovimme tapaamisen, en koskaan voi olla varma perutaanko se viime hetkellä. En uskalla kertoa henkilökohtaisia asioitani, sillä pelkään niiden joutuvan vääriin käsiin. En kuitenkaan haluaisi katkaista välejä, kyseessä on kuitenkin muutoin hyviä ihmisiä. Meillä on ollut omat hyvät hetkemme ja jaamme paljon yhteisiä muistoja. Ehkä huono ystävä onkin väärä sanavalinta – emme vain enää sovi yhteen.

Oletko joskus katkaissut välit ystävään? Miltä se tuntui?

ElämäHenna6 Comments