minimalistinen

Blogi

Täältä löydät blogitekstini aikajärjestyksessä, eli uusin on tuossa heti ensimmäisenä.

Olkaa hyvät.

Mitä kuuluu

Olen kutsunut itseäni minimalistiseksi jo aika pitkään. Nihilistinenkin olen, ehdottomasti, mutta ennen kaikkea minimalistinen. Tai niin minä ainakin uskottelen itselleni. Poistin kuitenkin blogini linkin Instagram-profiilistani, koska hävetti. Mikä helvetti minä olen paasaamaan mistään minimalismista, en edes noudata omia oppejani.

Luonnoksissa pyörii keskeneräisiä tekstejä. Mitä järkeä näissäkään muka on, ei yhtään mitään. Haluaisin suositella hyväksi havaitsemiani vaatteita ja tuotteita, mutta sopiiko brändien esittely blogini teemaan laisinkaan? Eipä varmaan.

Saan ihania yksityisviestejä, sähköposteja ja kommentteja ihmisiltä, jotka ovat löytäneet blogini. Kehuja ja kiitoksia, kirjoituksistani on ollut oikeasti hyötyä. Mieleni tekee pyydellä anteeksi – ei ne nyt niin kummallisia juttuja ole, minäkin elän ihan hunningolla, en edes saa uutta sisältöä kirjoitettua.

Toisinaan istun lauantai-iltana alas, kirjoitan pitkälle aamuyöhön. Seuraavana päivänä luen tekstin uudestaan, ja ei, ei tässä taaskaan ollut yhtään mitään päätä eikä häntää. Kuka tätä paskaa muka jaksaisi lukea? En minä ainakaan.

Yllättäen elämäni kääntyy ylösalaisin. Konmaritan parisuhteeni, elän ensimmäistä kertaa yksin. Viikot kuluvat, yllättäen minulla onkin aikaa ja energiaa tehdä kaikkea hauskaa. Alan kertoa arkeni sattumuksista videoiden muodossa Instagramissa, minulta pyydetään jo YouTube-kanavaa. Valokuvaan enemmän kuin koskaan aiemmin, kehityn kuvankäsittelyssäkin. En muista milloin olisin ollut viimeksi näin aktiivinen, viimeisen vuoden kun olin lähinnä maannut sohvan pohjalla lamaantuneena kuin mikäkin vihannes.

Vaivihkaa minimalistinen minä nostaa päätään, puhelimen muistiinpanoihin ilmestyy listoja asioista, joista haluaisin kirjoittaa. Uskallan jopa avata blogini, katsoa mitä sinne onkaan tullut kirjoitettua viimeksi. Lisään linkin takaisin Instagramiin, kas noin, olen taas olemassa. Töiden jälkeen en lähdekään kotiin, vaan jään kirjoittamaan.

Mitä sinulle kuuluu?