Ostoslista vuodelle 2017

Niin hujahti ensimmäinen vuoteni minimalistina. Vuonna 2017 haluan keskittää huomioni unelmieni vaatekaapin kokoamiseen. Rima on korkealla ja kriteerit tarkkoja, joten prosessi ei ole nopea. Uusia vaatteita ostaessani haluan suosia suomalaista designia, Euroopassa valmistettuja vaatteita sekä aidosti laadukkaita materiaaleja. En maksa logoista ja statuksesta, haluan vaatteita jotka kestävät aikaa, kulutusta ja pesuja.

Uudet ostokäyttäytymiseni ovat aiheuttaneet joidenkin läheisteni kanssa närää, mikä on ollut yllättävää. Kun kriteerini ovat mitä ovat, tietenkin vaatteiden hinta on eri luokkaa kuin H&M ja BikBok tarjoaa. Ostaessani jotain uutta ensimmäinen kysymys kuuluu, että paljonko maksoi. Jos kehuja irtoaa, niin ne ovat luokkaa onhan se ihana, mutta niin kallis. Nämä keskustelut ovat itselleni melko raskaita, mutta seison aatteideni takana. Kaikkien ei tarvitse pelastaa maailmaa, mutta antakaa pliis mun edes yrittää tehdä oma osani.

Jotta ei menisi ihan jaaritteluksi, siirrytään itse asiaan. Tässä ostoslistani vuodelle 2017, olkaapa hyvä.
 


Aloitetaan perusasioista. Minulla on järkyttävä pula tavallisista t-paidoista. Olen ostanut pari satunnaista t-paitaa ja toppia vuoden 2016 aikana, mutta kaikki ovat lopulta osoittautuneet tavalla tai toisella huonoiksi. Hutiostoksia siis. Googletellessani täydellisen t-paidan salaisuutta olen törmännyt useisiin kehuihin tästä Arelan Kim t-paidasta. Tällaisen aion ehdottomasti tänä vuonna ostaa kokeiluun. Mikäli malli ja istuvuus osuu viimein nappiin, hankin tämän kaikissa väreissä – mustana, harmaana ja valkoisena.

Jos tämäkään t-paita ei ole se oikea, jatkan sinnikkäästi etsintöjä ja olen toiveikas. I want to believe. Jos teillä on vinkata hyväksi havaittuja perusteeppareita, huikkaa ihmeessä kommenteissa. Omat kriteerini: paksua puuvillaa, ei läpikuultava, väljä muttei avara kaula-aukko, laskeutuva malli.

Uusia alaosia? Kyllä kiitos. En uskonut että koittaisi päivä jolloin sanoisin näin, mutta tässä tulee: olen totaalisen kyllästynyt mustiin pillifarkkuihin. Mustat pillifarkut ovat olleet oman tyylini perusta jo vuosikausien ajan, mutta aikansa kutakin. Nyt kiinnostaa kangashousut, sekä rennot että puvunhousumaiset. Arelan Raunit menisivät töissä ja vapaa-ajalla, ovatkin olleet jo selaimeni kirjanmerkeissä pienen ikuisuuden.

Viihdyn hyvin myös hameissa ja mekoissa, kunhan eivät ole liian tyttömäisiä. Vuonna 2016 löysin täydellisen monikäyttöisen kynähameen (ilman sihteeriviboja). Haluaisinkin tälle hameelle kaveriksi jotain vähän rennompaa. R/H Studion Luna vaikuttaa olevan juuri sitä mitä etsin, mutta tuota kangasta pitäisi saada tarkastella livenä.

Muita haaveita vaaterintamalla: täydellinen raitapaita ja musta neuletakki. Jos minun pitäisi valita vain yksi yläosa jossa kulkea kesät ja talvet, se olisi raitapaita. Minulle raitapaidat ovat pyhiä. Siksi vähän harmittaakin, etten ole löytänyt sitä joka olisi just eikä melkein. Unelmoin raitapaidasta, jonka kangas on niin paksua, että sen alla voisi pitää mustia alusvaatteita (ihonväriset mummoliivit ovat vastenmielisiä). Tasaraita toimii aina, vajaamittaiset hihat plussaa. Täyttäisiköhän Marimekon Ilma nämä toiveeni?

Musta neuletakki on on ollut jo pitkään hakusessa. Olen etsinyt sellaista suomalaisilta merkeiltä, mutta en ole löytänyt mitään mieluisaa. Acnen Raya olisi varma valinta, mutta ostaminen kyseiseltä merkiltä hiukan mietityttää. Minulla ei ole oikein käsitystä valmistetaanko Acnen vaatteet Kiinassa vai Euroopassa, ja kuinka paljon hinnoissa on oikeasti ilmaa. Lisäksi laadusta on ollut ristiriitaisia palautteita, ilmeisesti hinnat nousevat tasaiseen tahtiin mutta laatu ei seuraa perässä. Kyseisen neuletakin suosiolle lienee kuitenkin syynsä, joten tämä jää vielä harkintaan.

Asustepuolella listani on lyhyt ja yksinkertainen: kengät kesään ja talveen. Minulta löytyy kyllä useampi pari kenkiä entuudestaan, mutta ne ovat jo vanhoja eivätkä miellytä silmääni erityisemmin. Terhi Pölkin kengät puolestaan aiheuttivat minussa syviä huokauksia ja ihailua koko vuoden 2016 ajan, olisikohan jo aika hankkia ensimmäinen pari omaksi? Kengissä kiinnostaa hiukan miehekkäät mallit, koroissa en suostu kävelemään. Jos saisin Mila Crepet ja Olat kenkähyllyyni, elämä olisi varmasti astetta ihanempaa. Molemmat olisivat juuri nyt alennuksessa, hmm...

Keskeneräinen, epätäydellinen ja sensuroimaton minä

Minua on vaivannut jo vuosikaudet sellainen inhottava tunne. Keskeneräisyyden tunne.

Minusta tuntuu, että olen aina puolitiessä menossa jonnekin. Harrastan sitä klassista sitkuttelua. Sitku tää kodin sisustus on valmis, sitku oon valmistunut korkeakoulusta, sitku mulla on täydellinen vaatekaappi, sitku opettelen meditoimaan, sitku mun hiukset on tarpeeksi pitkät, sitku oon oppinu juomaan kuivaa valkkaria irvistelemättä. Sitten joskus, kun lista epämääräisiä asioita on saavutettu, olen valmis. En ehkä täydellinen, mutta valmis. Ihanteellinen versio itsestäni.

Niinhän?

Perfektionismi on riesa. Toisaalta se on luonteenpiirre jota itsessäni arvostan, mutta se käy pidemmässä juoksussa aika raskaaksi. Sosiaalisen median ansiosta myös kateus nostaa päätään turhan usein, nykyään on niin helppo kuvitella että siellä täydellisten instafeedien takana on myös täydellisiä ihmisiä täydellisine elämineen. No ei tietenkään ole, mutta aina välillä se tuppaa unohtumaan.

En minä jaksa enää pyrkiä täydellisyyteen, kun en minä ikinä tule sitä saavuttamaan. Samalla voisin haudata kaikki ne mielikuvat ihmisestä, jollainen haluaisin jossain ihannemaailmassa olla. Ei minusta tule ikinä sellaista.

Samaan syssyyn voisin lopettaa myös itseni sensuroinnin. Minulle on sanottu että olen hirvittävän avoin ihminen kun levitän elämääni ympäri nettiä blogin ja somen muodossa, mutta todellisuudessa olen melko yksityinen. Harvoin kerron rehellisiä mielipiteitäni päivän polttavista puheenaiheista, en paljasta mitä teen vapaa-ajallani, en edes päästä ihmisiä kotiini. Kai tässäkin on taustalla se tunne, että pelkään ihmisten huomaavan miten tylsä tyyppi oikeasti olen. Keskeneräinen.

Musta ei tuu koskaan tyyppiä, joka lukee yhden kirjan viikossa, ostaa pelkkää luomua ja syö pastansa aina gluteenittomana. Eikä tyyppiä, joka osaa syödä hienosti ravintolassa sotkematta itseään ja ympäristöään, käy teatterissa ja istumakonserteissa, juo vihersmoothieita ja syö lehtikaalisipsejä. Enkä varmasti koskaan mene ajoissa nukkumaan tai opi maagisesti tykkäämään urheilusta ja hikoilusta. Vaatekaapista ja kodista ei tule koskaan valmista, tyyli ja mielipiteet kun muuttuu harva se päivä.

Sen sijaan voisin alkaa pitää itsestäni just tällaisena. Keskeneräisenä ja epätäydellisenä. En ehkä osaa keskustella musikaaleista ja taidenäyttelyistä, mutta ainakin mulla riittää juttua täydellisistä sukkahousuista ja Netflixin uusimmista sarjoista. Syön haarukka ja veitsi väärässä kädessä ja jätän lisukesalaatin aina syömättä (kuka niistä muka tykkää?). Kiroilen kuin merimies ja kaiken lisäksi sössötän, mutta ainakin nauran paljon ja se erottuu kauas. Tuntuu että olen ihan kujalla kaikesta, mutta ehkä pitäisi luottaa siihen että niin on kaikki muutkin.

Siinäpä valmiiksi lupaus vuodelle 2017, diilaa epätäydellisyytesi kanssa. Tai miks vaan diilata, kun samontein voi rokata. Täytyy pitää mielessä sitten vuodenvaihteessa kun kilistelen naama irvessä kuivan skumpan kera.

Kuvituksena satunnaisia kuvia Instagram-feedistäni, sillä en keksinyt kirjoitukselle täydellistä kuvitusta. Seuraa instassa: @minimalistinen

Puhuttaisiinko hetki vaatteista?

Mitäs sinun vaatekaapille kuuluu? Varmaan viimeistään näin syyskuun loppua kohden itse kukin on luovuttanut kesän kanssa ja siirtynyt syksyisempään pukeutumiseen. Minua ei haittaa, syksy on aina ollut lempivuodenaikani – myös pukeutumisen suhteen. Varmaan johtuu syysinnostuksestani, kun tästä postauksesta tuli vähän tällainen sillisalaatti. Höpistäänpä nyt sitten hetki syys- ja talvikauden pukeutumisesta sekä vaatekaappini uusista, vanhoista ja puuttuvista palasista.

Elokuussa onnistuin tekemään huikean löydön Samuji Second Hand -kirpparilta. Vaikka vaatekaappini sisällöstä noin puolet on raitaa, sieltä puuttui vielä täydellinen raitamekko. Tämä Samujin Roma on juuri sellainen, täydellinen. Mekko on paksua ja laadukasta puuvillaa, siitä löytyy myös taskut. Vielä kun löydän kaveriksi hyvät fleecellä vuoratut sukkahousut, niin puen tämän päälleni kovimmilla pakkasillakin.

Mekon rinnalle tarvitsen vielä jonkin mustan hameen. Tällä hetkellä omistan vain yhden, ja se on materiaaliltaan liian kevyt ja kesäinen. Tarkoituksena ei ole varsinaisesti etsiä, mutta katsotaan, josko sopiva tulisi nenän eteen sattumalta. Vähän kuin tämä Samujin mekkokin.

Hyviä löytöjä olen tehnyt myös aiempina vuosina. Nyt starttaa kolmas syksy tämän Warehousen trenssin kanssa. Ei näytä tuossa henkarissa kummoiselta, mutta se kerää valtavasti kehuja joka syksy. Minulta on jopa kysytty, onko kyseessä Burberryn trenssi. Ei sentään! Trenssi maksoi muistaakseni noin sata euroa, mutta se näyttää paljon arvokkaammalta.

Jos se oikea trenssi on vielä löytämättä, tässä pari käytännön vinkkiä. Yllättävää kyllä, hyvän trenssin tärkein tekijä on sen paino. Minunkin trenssini on raskas kuin mikä, ja sen ansiosta kangas laskeutuu kauniisti eikä ole koskaan rypyssä. Ole myös tarkka sävyn kanssa – ei ole yhdentekevää minkä beigen valitset. Jos takki ei ole väriltään juuri sitä mitä etsit, se jää kuitenkin käyttämättä. Kokemusta on.

Vaikka yhdeksän vuotta nuorempi siskoni onkin ristinyt keväällä hankkimani Samujin Torin mummolaukuksi, se aiheuttaa minussa edelleen sydämentykytyksiä. En ole enää ihan varma, onko normaalia pitää jostain esineestä näin paljon. Käytän Toria ihan kaikkialla, joka päivä. Jos en poistu kotoa, saatan huomaamattani silitellä sitä eteisessä ihan muuten vaan. Rakkauspäissäni myin kaikki muut laukkuni pois, eipä niitä ole enää tarvinnut. Jos vielä joskus rakastaisin jokaista vaatekaappini osasta yhtä paljon...

Niin, kun tuossa sanoin myyneeni kaikki muut laukkuni, tarkoitin sitä kirjaimellisesti. Minulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista pientä laukkua, mitä olisi soveliasta kuljettaa mukana juhlissa ja vaikka pikaisilla kauppareissuilla. Samujilla olisi kyllä kivoja mummomalleja tähänkin tarkoitukseen, katsotaan mihin päädyn.

Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että vihaan talvea. Sydämen pohjasta ja olan takaa. Suurin syy vihaani on jatkuva kylmyys, ja sitä helpottamaan hankin tämän Makian parkatakin. Ei ehkä esteettisesti se ihan lemppariostokseni, mutta se on parantanut elämänlaatuani kummasti. Minulle on ihan uusi juttu, että talvitakki voi oikeasti lämmittää, eikä vain estää pahimmalta hypotermialta. Panosta siis kunnon talvitakkiin!

Täydellinen trenssi ja parka löytyy, ja muita takkeja en tällä hetkellä omistakaan. Ostoslistalla olisi vielä unelmieni villakangastakki sekä biker-tyylinen nahkatakki. Varsinkin villakangastakki olisi oleellinen lisä jengiin – trenssi kun alkaa käydä nollakeleillä melko kylmäksi, mutta parka on ennen miinus viittätoista vähän liikaa.

Vaikka vaatekaapistani puuttuu kaikenlaista, koen sen olevan ihan hyvällä mallilla. En ole hätää kärsimässä, vaikka en voisi ostaa tänä syksynä yhtäkään uutta vaatetta tai asustetta. En missään nimessä aio pitää hankintojen kanssa kiirettä tai etsiä niitä päättömästi, siitä seuraa vain hutiloituja virheostoksia. Kyllä ne sieltä vastaan tulee jos ovat tullakseen.

Kaksi hankintaa haluaisin kuitenkin tehdä. En omista mustaa neuletakkia, sellaisella tuplaisi asuvaihtoehdot hetkessä. Voisin viimein käyttää arkena t-paitoja ja ohuita puseroita, jotka semmoisenaan jäisivät kaapin pohjalle odottamaan kesää. Lisäksi minulta puuttuu kokonaan siistit talvikauden kengät. Converset ja maiharit ovat okei, mutta eivät parhaimpia vaihtoehtoja työpalavereihin tai juhlavampiin tilaisuuksiin. Molemmista olen onnistunut löytämään varteenotettavat vaihtoehdot, palataan niihin sitten myöhemmin!

Hynt Beautyn tehokaksikko

Blogini on ajautunut melko kosmetiikkapainotteiseksi. Haittaako se? Seuraavaksi lupaan kirjoittaa muista aiheista, luonnoksissa pyöriikin jo kertaalleen aloitettu teksti syyspukeutumisesta. Sitä ennen halusin kuitenkin jakaa teidän kanssanne kaksi lempparituotetta Hynt Beautylta.

Ripaus ylellisyyttä. Hynt Beauty on täysin cruelty free luonnonkosmetiikkamerkki, ja yhtä tuotetta lukuunottamatta myös vegaaninen. Ainoastaan Nocturne mascara -niminen ripsiväri sisältää mehiläisvahaa ja sellakkaa. Voit lukea lisää Hyntin laadukkaista raaka-aineista heidän omalla FAQ-sivullaan.

Hyntin tuotteiden hinnat pyörivät 20–60 euron välillä. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että tuotteet ovat todellakin hintansa arvoisia. Laadun lisäksi tuotteiden riittoisuus on uskomatonta – pelkään etten saa omia purnukoitani kulutettua loppuun ennen niiden pilaantumista.

Hynt DUET Perfecting Concealer on kulkenut meikkipussissani jo useamman kuukauden. Vaikka käytänkin meikkipohjaan pääasiassa mineraalimeikkejä, silmänalusille kaipaan nestemäistä peitevoidetta – jauhemaiset peiteaineet kun tuntuvat ohuella silmänympärysiholla melkoisen kuivalta. Hyntin peitevoide tuntuukin ihanan kermaiselta ja hoitavalta, ei siis pelkoa kuivuudesta tai paakkuuntumisesta.

Hyntin peitevoiteen riittoisuus on ihan omaa luokkaansa. Minulla kesti viikkoja oppia, kuinka pieni määrä peitevoidetta olisi tarpeeksi. Empiirisen tutkimukseni perusteella nuppineulan pään kokoinen tippa riittää vallan hyvin loihtimaan tummat silmänaluset piiloon! Kaiken kaikkiaan ihana tuote, ostan takuulla toistekin. Siis jos tämä koskaan loppuu...

Hynt Eyebrow Definer on ollut käytössäni vasta reilun viikon, mutta olen jo täysin vakuuttunut sen erinomaisuudesta. Tällaiset vahamaiset, siveltimellä levitettävät kulmakarvavärit taitavat olla luonnonkosmetiikassa melko harvassa. Minulla on luonnostaan tummat ja paksut kulmakarvat, mutta ne valitettavasti kasvavat melko harvassa. Hyntin kulmaväri on toiminut todella hyvin niiden paikkailuun, väri myös pysyy iholla pitkänkin päivän täydellisesti. Sävyksi valitsin Taupen, joka sopii parhaiten ruskeahiuksisille. Sävy on viileä ja neutraali, kuitenkin enemmän ruskea kuin harmaa. 

Suomessa Hyntin tuotteita myy ainakin Naturelle. Joko olette kokeilleet?