Mitä kuuluu

Olen kutsunut itseäni minimalistiseksi jo aika pitkään. Nihilistinenkin olen, ehdottomasti, mutta ennen kaikkea minimalistinen. Tai niin minä ainakin uskottelen itselleni. Poistin kuitenkin blogini linkin Instagram-profiilistani, koska hävetti. Mikä helvetti minä olen paasaamaan mistään minimalismista, en edes noudata omia oppejani.

Luonnoksissa pyörii keskeneräisiä tekstejä. Mitä järkeä näissäkään muka on, ei yhtään mitään. Haluaisin suositella hyväksi havaitsemiani vaatteita ja tuotteita, mutta sopiiko brändien esittely blogini teemaan laisinkaan? Eipä varmaan.

Saan ihania yksityisviestejä, sähköposteja ja kommentteja ihmisiltä, jotka ovat löytäneet blogini. Kehuja ja kiitoksia, kirjoituksistani on ollut oikeasti hyötyä. Mieleni tekee pyydellä anteeksi – ei ne nyt niin kummallisia juttuja ole, minäkin elän ihan hunningolla, en edes saa uutta sisältöä kirjoitettua.

Toisinaan istun lauantai-iltana alas, kirjoitan pitkälle aamuyöhön. Seuraavana päivänä luen tekstin uudestaan, ja ei, ei tässä taaskaan ollut yhtään mitään päätä eikä häntää. Kuka tätä paskaa muka jaksaisi lukea? En minä ainakaan.

Yllättäen elämäni kääntyy ylösalaisin. Konmaritan parisuhteeni, elän ensimmäistä kertaa yksin. Viikot kuluvat, yllättäen minulla onkin aikaa ja energiaa tehdä kaikkea hauskaa. Alan kertoa arkeni sattumuksista videoiden muodossa Instagramissa, minulta pyydetään jo YouTube-kanavaa. Valokuvaan enemmän kuin koskaan aiemmin, kehityn kuvankäsittelyssäkin. En muista milloin olisin ollut viimeksi näin aktiivinen, viimeisen vuoden kun olin lähinnä maannut sohvan pohjalla lamaantuneena kuin mikäkin vihannes.

Vaivihkaa minimalistinen minä nostaa päätään, puhelimen muistiinpanoihin ilmestyy listoja asioista, joista haluaisin kirjoittaa. Uskallan jopa avata blogini, katsoa mitä sinne onkaan tullut kirjoitettua viimeksi. Lisään linkin takaisin Instagramiin, kas noin, olen taas olemassa. Töiden jälkeen en lähdekään kotiin, vaan jään kirjoittamaan.

Mitä sinulle kuuluu? 

Miksi pitää odottaa

Kuka on etanaakin hitaampi, suorastaan raivostuttava tyyppi? Minimalisti ostoksilla. Tai ainakin tämän blogin kirjoittaja, joka itseään minimalistiseksi kutsuu. Pääsin pitkästä aikaa ruksimään yhden tuotteen pois materialististen haaveideni muistiosta, sillä ostin juuri Terhi Pölkin kengät. Enkä mitä tahansa Terhi Pölkin kenkiä, vaan Milat, joita olen katsellut sillä silmällä jo reilu vuoden verran.

terhi_pölkki

Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että rakastan näitä kenkiä. Olen esitelly niitä miehelleni moneen otteeseen ennen kuin edes ajattelin ostavani niitä. Ottanut kengät puheeksi työpaikan lounastauolla ja kavereiden viestiketjuissa. Katso nyt, ne on niin hienot. Olen esitellyt ne täällä blogissakin, kun kerroin ostoslistani vuodelle 2017.

Taltioin Instagramiin hetken, kun avasin postissa saapuneen kenkälaatikon ensimmäisen kerran. Se oli jännittävä hetki. Vatsanpohjassa kihelmöi. Kengät on varmasti upeat! Mutta entä jos ei sittenkään? Olenko haaveillut koko tämän ajan turhaan? Melkoista venäläistä rulettia, hitti tai huti.

mila_flats

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella voi olla yksi jos toinenkin jeesustelija. Ei nyt voi olla niin helvetin ihmeellistä, yhdet kengät ne vain on. Mutta kun voi olla! Jos et ole koskaan kokenut samanlaista tunnetta ostaessasi jotain uutta, olet jäänyt paljosta paitsi. Ei millään pahalla, mutta suosittelisin sinullekin aavistuksen haaveilua ja kirjanmerkkien tallentelua.

Minulle ehti syntyä emotionaalinen side kenkiin, ennen kuin olin edes pidellyt niitä käsissäni. Saatika jaloissani. Nyt kun kengät ovat viimein minun, kohtelen niitä äärimmäisen kunnioittavasti. Ne ovat odotettu vieras, uusi perheenjäsen, ja haluan pitää niistä hyvää huolta. Haaveilin kengistä yli vuoden, ja haluan käyttää niitä monin kerroin pidempään.

terhi_pölkki_kengät

Vuodessa ehtii kaikenlaista, ajattelin tätäkin ostosta melko monesta eri näkökulmasta. Sopivatko nämä kengät tyyliini? Millaisten asujen kanssa voisin niitä pitää? Minä vuodenaikoina niitä on soveliasta käyttää? Sopivatko ne arkeen ja juhlaan? Onko materiaali laadukasta? Onko merkillä hyvä asiakaspalvelu? Löytyykö kengistä blogikirjoituksia tai ylistäviä somepostauksia? Ovatko kengät hintansa arvoiset? Ovatko ne ekologinen ostos? Onko kengillä jälleenmyyntiarvoa? Mitä teen jos kyllästyn kenkiin tai ne menevät rikki? Onko kengät valmistettu hyvissä olosuhteissa? Onko valmistusmaa Euroopassa? Pääsenkö näkemään tai lukemaan lisätietoja kenkien valmistajista? Mikä on näiden kenkien tarina? Kestääkö se lähempää tarkastelua?

suomalainen_design_kengät

Melkoinen ajatusketju, eikö vain? Omia ostoksiaan ei voi ylianalysoida. Jokainen tekemäni hutiostos on rasite sekä minulle että ympäristölle. Kaikki osapuolet häviää. Siksi olen ottanut tavaksi venyttää ja vanuttaa ostopäätöksiäni mahdollisimman pitkään.

Ja onhan se mahtava tunne viimein saada jotain sellaista, mistä on haaveillut kuukausitolkulla. Tai vuositolkulla. Heräteostoksista seuraava mielihyvä ei ole mitään siihen verrattuna. Heräteostoksissa mielihyvä muodostuu useimmiten tuotteen löytämisestä ja itse ostotapahtumasta. Mutta entäpäs sitten, kun on aika astella ostoskassin kanssa kotiin? Pahimmassa tapauksessa uusi löytö unohtuu vaatekaapin perälle hintalappuineen. Ei näin! Jokainen ostos ansaitsee tulla rakastetuksi.

terhi_pölkki_kokemuksia

Toivottavasti minun ja Milojen välille syntyy yhtä vahva side kuin minun ja laukkuni Torin välille. Olen jo aiemmin kertonutkin hiukan epätavallisen palvovasta suhteestani tuohon laukkuun. Mutta minkäs teet, me minimalistit olemme todella materialistisia. Jokaisella omistamallani tavaralla on painoarvoa. Saan niistä sekä konkreettista hyötyä että pohjatonta, lapsenomaista iloa.

Tiedän, siellä linjoilla on edelleen niitä jeesustelijoita. Tsemppiä, jaksoitte lukea jopa tänne asti. Ymmärrän kyllä, että suhtautumiseni materiaan voi kuulostaa todella omituiselta. Juna normaalisti käyttäytyvien otusten asemalle on kuitenkin ohittanut tämän pysäkin jo melko kauan sitten. Enkä kyllä lähde juoksemaan perään.

terhi_pölkki_mila

Mikä ostos on saanut sinut tuntemaan perhosia vatsassa?

Omistamisen taakka

Olen alkanut saada oivalluksia. Aivan kuin olisin katsonut asioita pitkään vain yhdestä perspektiivistä, ja nyt käyttööni on yllättäen annettu aivan uusia näkökulmia. Mistä ikinä tämä inspiraation aalto tuleekaan, en välitä, kunhan se pysyisi läsnä edes hetken pidempään.

minimalistinen_koti

Pakkaamme taas muuttolaatikoita. Tämä ei ole inspiraatiopuuskani tulosta, muutamme olosuhteiden pakosta. Löysimme kauniin kaksion meille tutusta kaupunginosasta, jonne on mukava palata. Keskustaelämässä on paljon hyviä puolia, mutta niin on siinäkin, että uimaranta ja jäätelökioski sijaitsee kivenheiton päässä kotiovelta.

Muuton myötä tavarat ja niiden ajattelu on vienyt suurimman osan energiastani. Olen miettinyt omistamisen taakkaa. Mitä enemmän kotona on fyysistä materiaa, sitä suurempi tuntuu olevan pääni sisäinen kuorma. Jokaisen tavaran mukana tulee vastuu sen säilyttämisestä, huollosta, omistamisesta. Sen pitäisi lukea verkkokauppojen tuotetiedoissa. "Kun ostat tämän maton, sinun tulee imuroida se vähintään kaksi kertaa viikossa. Muuten se näyttää niin epäsiistiltä, ettet kehtaa päästää yllätysvieraita ovesta sisään."

minimalistinen_koti

Päässäni napsahti – oivallus varmaan sekin – ja laitoin suurimman osan tavaroistamme myyntiin. Yhdessä illassa koko omaisuutemme siirtyi Facebook-kirpputoreille ja sieltä uusiin koteihin. Olen myynyt ja lahjoittanut eteenpäin mattoja, yöpöytiä, ruokailuryhmän, sohvapöytiä, tauluja, valaisimia... Helpompaa olisi luetella, mitä on jäänyt jäljelle.

Tavarat joista luovuin, olivat minulle taakkoja. Aika monet noista taakoista liittyivät jollain tapaa kissoihin. Olohuoneen mattomme oli uskomattoman kaunis ja pehmeä jalkojen alla, mutta se imi kissankarvat itseensä niin hanakasti, että sen imuroimiseen saattoi kulua kymmeniä minuutteja. Sohvapöydillä ei voinut säilyttää tavaroita, sillä kissat saattoivat yöllä kaataa pöydät nurin. Valosarjan johto oli niin ohut, että se syötiin jo kerran poikki. Rakastan kissojani, mutta ne eivät tee sisustamisesta helppoa.

Luopuminen on tuntunut mahtavalta. Olo kevenee tavara tavaralta.

minimalistinen_koti

Varovasti olen kääntänyt katseeni uusiin hankintoihin. Pinterestin salainen toivelistani täyttyy kuvista ja linkeistä. Aion ottaa sisustuksellemme uuden suunnan – kiitos inspiraatiotulvan, minulla on kiitettävästi ideoita. Minulta on toivottu lisää kirjoituksia sisustamisesta, ja tänä keväänä niitä on viimein tulossa. Malttakaa vain, 15.5. saamme avaimet uuteen kotiin!

Puhdasta likaa ja jasmiinipuutarhoja

Jos jokin aihe herättää kiinnostukseni, minulle on ominaista innostua siitä perinpohjaisesti. Vähän pelottavan maanisella tavalla. Selvitän uudesta kiinnostuksenkohteestani kaiken, luen samoja artikkeleita uudelleen ja uudelleen. Jotta ymmärtäisin ja muistaisin. Yksi näistä loputtoman tutkimuksen kohteistani on ihonhoitosarja nimeltä May Lindstrom Skin. Olen lukenut tästä sarjasta jokaisen artikkelin ja arvostelun, jokaisen Mayn haastattelun. Jokin noissa mustissa ja mystisissä lasipurkeissa vetää minua puoleensa.

IMG_7126.JPG

Kesti kuukausia ennen kuin tein lopullisen ostopäätökseni. Nämä ihonhoitotuotteet ovat nimittäin todella arvokkaita. Suomeksi: törkeän kalliita. Hinnalle on kuitenkin syynsä. Jokainen sarjan tuote valmistetaan käsityönä May Lindstromin omalla studiolla Los Angelesissa sataprosenttisesti luonnollisista raaka-aineista. Tuotteita ei testata eläimillä, ja puhdistussilkkiä lukuunottamatta sarja on täysin vegaaninen. Luomua, biodynaamista viljelyä ja mitä näitä hienoja sanoja nyt on. May on suunnitellut jokaisen tuotteensa alusta loppuun itse. Tämä ihonhoitosarja ei ole massatuotantoa nähnytkään.

May Lindstrom on suunnitellut tuotteensa omiin tarpeisiinsa. Hänellä itsellään on erityisen haastava iho, jota on hankala pitää tasapainossa. Kuulostaa tutulta. Löytyisiköhän minunkin ihoni tasapaino Mayn tuotteista? Päätin ottaa selvää.

IMG_7127.JPG

Lähdin kokeilemaan tuotteita yksi kerrallaan, jotta niiden tuomat muutokset on helpompi arvioida iholla. Ensimmäiseksi tuotteekseni valitsin The Jasmine Garden kasvosuihkeen. Kuukausi vierähti, ostin toisenkin pullon. Ja kolmannen. Kolmatta kasvovettä tilatessani päätin, että on aika laajentaa kokoelmaa. Seuraavana vuorossa oli The Clean Dirt puhdistussavi.

Alan olla varma, että tahdon omistaa sarjan jokaisen tuotteen.

IMG_7135.JPG

The Clean Dirt on pullotettua jauhetta. Se on sekoitus puhdistavia savia, lämmittäviä mausteita ja parantavia suoloja. Kaneli, neilikka ja inkivääri saavat sen tuoksumaan piparkakkutaikinalta. Tuote aktivoidaan lisäämällä teelusikalliseen jauhetta muutama tippa vettä, mieluiten kulhossa. Seos alkaa sihistä, ja siitä muodostuu pehmeää moussea. Jännittävää! Puhdistussavea voi käyttää ihotyypistä riippuen joka toinen tai kolmas päivä, joillekin se voi sopia jopa päivittäin käytettäväksi. Vain herkimmän rosacea-ihon kannattaa jättää tämä välistä.

Puhdistan ensin ihoni meikinpuhdistusaineella. Sen jälkeen pyörittelen kasvoille The Clean Dirtia. Puhdistussavi kuorii ihoa hellästi mutta tehokkaasti. Annan moussen kihelmöidä iholla pari minuuttia, sitten huuhtelen sen pois lämpimällä vedellä. Alta paljastuu aiempaa pehmeämpi ja kirkkaampi iho. The Clean Dirt puhdistaa epäpuhtauksia ja auttaa ihoa uusiutumaan. Se voi myös auttaa vaalentamaan aknearpia.

Tuote pääsi kohdallani heti tulikokeeseen. Leukaani ilmestyi yhdessä yössä jomottava hormoninäppy jos toinenkin. Käytin The Clean Dirtia viiden päivän ajan joka ilta, kerrostaen moussea erityisesti leukaan. Ja kas kummaa, näpyt paranivat ennätysvauhtia eivätkä jäljelle jääneet arvet näytä ollenkaan niin punaisilta kuin yleensä.

IMG_7128.JPG

The Jasmine Garden on puutarha suihkepullossa. Jos pidät jasmiinista yhtä paljon kuin minä, jäät koukkuun jo pelkästä tuoksusta. Se on huumaava! Jokaisessa tyhjentämässäni pullossa tuoksu on myös ollut joka kerta erilainen. Vain aavistuksen, pienen pieni vivhade-ero vain, mutta erilainen kuitenkin. Sekin luonnonkosmetiikassa kiehtoo – kun raaka-aineita kerätään villinä luonnosta, tuotteet voivat olla joka kerta vähän erilaisia.

The Jasmine Garden rauhoittaa ihon, helpottaen punoitusta ja tulehduksia. Hamamelis supistaa ihohuokosia. Suihkutan tuotetta runsaasti suoraan kasvoilleni aina meikinpuhdistuksen päätteeksi. Haluaisin käyttää tätä säästeliäästi, mutta jasmiinin tuoksu on addiktoiva. Kolmen kuukauden käytön aikana olen selvästi huomannut The Jasmine Gardenin rauhoittavan ja kosteuttavan vaikutuksen ihollani. Erityismaininnan tahdon antaa suihkeen pakkauksesta. Olen käyttänyt useita suihkutettavia kasvovesiä, ja tässä on ehdottomasti ihanin ja hienojakoisin sumu jonka olen saanut kokea.

IMG_7124.JPG

Olen koukussa. Seuraavana ostoslistallani on The Honey Mud puhdistussilkki. Lukemani mukaan se tuoksuu toffeevanukkaalle, puhdistaa meikit ja toimii myös kosteuttavana naamiona. Kokemuksiani May Lindstromin tuotteiden parissa tullaan siis kuulemaan jatkossakin.

May Lindstromin tuotteita myy Suomessa ainakin Naturelle ja Jolie.